Kysymyksiä & vastauksia

Miten tuhkaaminen järjestetään?

Tuhkaamista koskevat asiat hoituvat seurakunnan hautauspalveluista vastaavassa toimistossa. Hautaamisen käynnistämiseksi välttämätön asiakirja on hautauslupa, jonka vainajan hautausasioita hoitava henkilö saa vainajan kuolintodistuksen laatineelta lääkäriltä. Lupa toimitetaan seurakunnan hautauspalvelut – toimistoon tai hauta- ja puistotoimistoon. Tämän jälkeen käytännön järjestelyt voidaan toteuttaa.

Alkuvaiheen järjestelyt hoituvat myös yhteistyössä asiansa osaavan hautaustoimiston kanssa. He hoitavat vainajan noutamisen sieltä missä vainajaa säilytetään ja hankkivat hautausluvan kuolintodistuksen laatineelta lääkäriltä. He siirtävät vainajan hautausmaan kappelin säilytystiloihin odottamaan siunaus-/ja/tai muistotilaisuuden järjestämistä. Arkun ja uurnan omaiset voivat hankki haluamallaan tavalla. Jos arkku ja uurna on hankittu tai valmistettu ennakkoon, ne on toimitettava yrittäjälle joka järjestää vainajan noutamisen ja kuljetuksen menettelytavasta riippuen hautausmaan kappeliin tai krematorion säilytystiloihin.

Kun vainaja tai hänen omaisensa ovat valinneet hautaustavaksi tuhkaamisen, tulee hautajaisista kaksiosaiset. Vainaja siunataan tai muistotilaisuus järjestetään eri päivänä kuin minä hänet tuhkataan.

Yhä useammin vainajan omaiset noutavat tuhkauurnan krematorion uurnanluovutushuoneesta ja hoitavat tuhkauurnan tai tuhkan hautaamisen itse. Pappi voi pyydettäessä osallistua hautaamiseen.

Polttohautausarkku

Suomessa ei ole olemassa suoranaisia määräyksiä siitä minkälainen tuhkauksessa käytettävän arkun tulisi olla. Periaatteessa mikä tahansa hautausarkku on sinänsä käyttökelpoinen. Mitä helpommin ja mitä korkeammalla lämpötilalla arkku palaa, sen puhtaampia palamiskaasuja siitä syntyy ja sitä tarkoituksenmukaisempi arkku käyttötarkoitukseensa on.
Maahan hautaukseen tarkoitetuissa arkuissa on teknisiä liimoja, metalli- ja muoviosia, sekä synteettisiä verhoilumateriaaleja jotka tuottavat sekä palamisjäänteitä, että synnyttävät palamiskaasujen muodossa haitallisia päästöjä ilmakehään. Tekemällä harkittuja valintoja voidaan näiltäkin osin vaikuttaa elinympäristömme tilaan. Nimenomaan tuhkahautaukseen suunnitellut ja valmistetut arkut ovat yleistymässä ja monessa suhteessa tarkoitukseen käyttökelpoisimpia.

Joillakin krematorioilla saattaa olla tarjolla niin kutsuttu kuoriarkku. Tämä suhteellisen vastikään tarjolle tullut ratkaisu palvelee niitä jotka haluavat käyttää itse tuhkauksessa yksinkertaista pahviarkkua, mutta haluavat muistotilaisuuteen jotakin juhlavampaa.
Siunaus- ja muistotilaisuudessa käytetään kuoriarkkua jonka sisällä pahviarkku on. Kuoriarkku poistetaan ennen tuhkausta ja se voidaan käyttää uudelleen.

Vanha perinne peittää arkku siunaus- tai saattotilaisuudessa alballa on palaamassa käytäntöön. Alban jolla koreilematon tuhkausarkku arkku peitetään, voi ommella ja kirjailla itse oman makunsa mukaisesti. Alba voidaan säilyttää ja käyttää myöhemmin uudelleen.

Jokainen voi päättää omasta ratkaisustaan ja valmistaa vaikkapa itse oman arkkunsa ja uurnansa. Tärkeää on että tuhkausarkku ja uurna ovat valmiina jo siinä vaiheessa kun vainaja on aika noutaa kappelin tai krematorion säilytystiloihin.

Mitä polttohautauksessa tapahtuu?

Vainajan tuhkaaminen vie tunnista kahteen. Tuhkausuunit toimivat joko maakaasulla tai kevyellä polttoöljyllä. Lämpötila uunissa kohoaa 870 °C ja 980 °C välille. Osa prosessia on jälkipoltto, jolla pyritään varmistamaan mahdollisimman puhtaat savukaasut. Kevyttä polttoöljyä kuluu 20–30 litraa yhtä vainajaa kohden. Kudoksiin varastoitunut rasva toimii lisäpolttoaineena. Lähes 1000 °C-asteen kuumuudessa pehmeät kudokset yksinkertaisesti kaasuuntuvat ja vapautuvat savukaasuina ilmakehään. Mitä lopuksi jää jäljelle on pääasiassa tuhkausarkun rakenteista syntynyttä puutuhkaa ja vainajan tukirangan kalsiumtuhkaa. Tuhkan määrä vaihtelee vainajan koosta riippuen 2-3kg välillä. Tilavuutta aikuisen vainajan tuhkalla on 3-4 litraa.

Seuraavaksi tuhka joutuu laitteeseen joka hienontaa kaiken tasaiseksi hienon hiekan kaltaiseksi massaksi. Työn tekevät tuhkan seassa pyörivät kivikuulat. Pitkälle automatisoitu prosessi jatkuu siten, että laite lopuksi täyttää tuhkauurnan. Vainajan henkilötiedot, jotka ovat seuranneet koko prosessia, merkitään uurnaan. Uurna suljetaan tiiviisti ja varastoidaan erityiseen uurnahuoneeseen odottamaan sen noutamista.

Onko polttohautaus perinteistä hautaamista kalliimpaa?

Perinteisen hautaamisen kokonaiskustannukset ovat pääsääntöisesti tuhkaamista suuremmat. Hautapaikasta syntyvän kustannuksen lisäksi lähes poikkeuksetta hautapaikalle tulee hankittavaksi hautakivi. Tuhkahautauksessa muistokiven sijasta vainajan katoamattomuudesta muistuttaa TUHKA®-uurna siihen tallenettuine muistoesineineen.

Suomessa vainajista huolehtiminen on säädetty hautaustoimilailla seurakuntien vastuulle. Krematoriotoiminnan tulee olla voittoa tuottamatonta. Näin muodoin vainajan tuhkaaminen ei ole erityisen kallista. Vuonna 2013 itse tuhkaamisen hinta on ollut alle sata euroa. Tuhkaamisen lisäksi peruskustannukset muodostuvat vainajan kuljettamisesta, tuhkausarkusta ja uurnan hankintamenosta ja itse tuhkaamisen kustannuksesta. Jos vainajan omaisilla on hallinnassaan vanha hautapaikka, siihen voidaan haudata 10–15 uurnaa tai niiden sisältöä. Tuhkauurna tai sen sisältö haudataan 70cm syvyyteen.

Mitä palveluja seurakunnat tarjoavat polttohautauksen valinneille?

Siunaustapa on hautaustavasta riippumatta sama. Tuhkahautauksessa siunausarkku jää kappeliin, josta hautausmaan henkilökunta siirtää sen krematorion säilytystiloihin odottamaan tuhkaamista. Seurakunnan pappi ja vahtimestari opastavat omaiset muistopaadelle tai haudalle.

Onko tuhkattava vainajan oltava evankelisluterilaisen seurakunnan jäsen?

Tuhkaamisen kannalta ei ole merkitystä mihin uskontokuntaan vainaja kuului vai oliko hän vapaa-ajattelija. Tuhkaaminen on mahdollista järjestää kaikille sitä haluaville. Tilassa jossa saattotilaisuus järjestetään, ei ole uskontokuntien tunnuksia ja muistotilaisuus voidaan järjestää vainajan omaisten haluamalla tavalla.

Voiko vainajan omaiset päättää minne tuhka sijoitetaan?

Seurakunnat tarjoavat useita vaihtoehtoja tuhkan sijoittamiseksi. Tuhkauurna voidaan sijoittaa niin kutsuttuun uurnamuuriin eli kolumbaarioon. Tässä tapauksessa uurnan on oltava säänkestävä. Tuhka voidaan sirotella hautausmaan sirottelualueelle tai muistolehtoon. Sirottelu voidaan suorittaa vain sulan maan aikana. Talvella seurakunta huolehtii uurnan säilyttämisestä siihen saakka kunnes sirottelu voidaan suorittaa. Muistolehdoissa ja sirottelualueella ei ole erillisiä muistomerkkejä tai nimikilpiä. Kynttilät ja kukat voidaan tuoda alueiden yhteismuistomerkeille. Vainajan tiedot voidaan sijoittaa yhteiseen muistopaateen.

Tuhka voidaan sirotella myös omalle maalle tai vesistöön. Haudattaessa tuhka muualle kuin omalle maalle tarvitaan maanomistajan kirjallinen lupa. Vapaamuotoinen selvitys tai seurakunnista saatavalla lomakkeella annettu selvitys tuhkan lopullisesta sijoituspaikasta on annettava silloin kun tuhkauurna noudetaan krematoriosta. Hautaustoimilain mukaan tuhkaa ei saa jakaa, vaan se on sijoitettava yhteen paikkaan vuoden kuluessa siitä kun se on noudettu krematoriosta.

Miten krematoriossa toimitaan?

Siunaustilaisuus järjestetään hautausmaan kappelissa. Tilaisuuden sisältö noudattelee omaisten suunnitelmaa tai siitä on sovittu ennakkoon papin kanssa. Tilaisuuden päätyttyä arkku jää paikoilleen ja krematorion henkilökunta siirtää sen krematorion säilytystiloihin.

Krematorioissa on odotustilat joissa vainajan omaiset voivat odottaa saattotilaisuuden alkamista.

Paikalla on hyvä olla muutamia minuutteja ennen tilaisuuden alkamista. Aivan tarkkaa aikaa tilaisuudelle ei voida antaa koska krematoriota ja sen tiloja käyttävät useat seurueet sen toiminta-aikoina. Krematorion henkilökunta huolehtii siitä, että vainajan arkku on esillä krematorion näyttötilassa. Näyttötilasta vainaja siirretään henkilökunnan toimin niin kutsuttuun sisäänvientihuoneeseen. Omaiset ovat harvoin mukana sisäänvientihuoneessa josta arkku siirretään tuhkausuuniin.
Pääsääntöisesti tuhkauurnat luovutetaan omaisille kerran viikossa.

Mitä siunaustilaisuuden tai saattotilaisuuden jälkeen tapahtuu?

Samana päivänä tuhkataan useita vainajia. Kun vainaja siirretään tuhkattavaksi, aluksi hänen henkilöllisyytensä tarkastetaan huolella ja tehdään tarpeelliset kirjaukset. Vainajan tiedot seuraavat vainajaa vaihe vaiheelta koko prosessin loppuun sakka. Vainajan omaiset voivat olla turvallisin mielin sen suhteen ettei sekaannuksia pääse tapahtumaan.

Voiko vainajan omaiset olla seuraamassa kun arkku siirretään polttouuniin?

Arkku sijoitetaan kuljetinalustalle jolla se voidaan siirtää tuhkausuuniin. Tilassa, josta tämä vaihe toteutetaan, omaisten on mahdollista olla mukana, mutta siellä ei ole riittävästi tilaa muutamaa henkilöä suuremmille seurueille. Yleensä omaiset eivät ole mukana tässä hautauksen vaiheessa.

Toteutetaanko tuhkaaminen tiettyjen eettisten normien mukaisesti?

Krematorion henkilökunta on seurakunnan palveluksessa ja he ovat saaneet kattavan koulutuksen tehtäväänsä jossa he noudattavat sekä tahdikkuutta että korkeaa etiikkaa ja moraalia.

Kuinka pian tuhkaaminen suoritetaan?

Tuhkaamisia suoritetaan yleensä neljänä arkipäivänä viikossa. Yksi työpäivä on varattu tuhkauurnien luovuttamiselle ja laitoksen huoltamiselle.

Tuhkataanko arkku yhdessä vainajan kanssa?

Krematoriossa tuhkauksessa käytetään tismalleen samaa arkkua jossa vainaja on sinne tuotu. Arkku palaa yhdessä vainajan kanssa ja siitä syntyvä tuhka sekoittuu vainajan tuhkaan.

Voiko yhdessä vainajan kanssa polttaa vaikkapa muistoesineitä?

Suositeltavaa on, että vainajalta riisutaan korut ja muut henkilökohtaiset esineet. Täydellisen palamisen kannalta on edullisinta, ettei tuhkausuuneihin joudu tarpeettomia esineitä.

Voidaanko samalla kertaa tuhkata useita vainajia?

Pääsääntöisesti vainajat tuhkataan yksitellen. Poikkeus voisi olla äiti ja lapsi jotka kummatkin ovat kuolleet esimerkiksi synnytyskomplikaation seurauksena, tai vaikkapa synnytyksessä kuolleet kaksoset.

Mitä muuta vainajasta voi jäädä jäljelle kuin tuhkaa?

Tuhka käsitellään erityisessä laitteessa joka hienontaa tuhkan ja seuloo sen seasta palamatta jääneet ainekset. Sellaisia ovat esimerkiksi tekonivelet, metalliset hammastäytteet ja muut metalliset proteesit jotka eivät pala täydellisesti. Nämä samoin kuin esimerkiksi arkun kantokahvat tai sen kokoamisessa käytetyt ruuvit, naulat tai kiinnikkeet seulotaan pois tuhkan seasta. Ei edes arvometalleja oteta talteen, vaan kaikki metalliosat hävitetään toimintaohjeissa määritellyllä tavalla

Miten varmistetaan ettei eri vainajien tuhkat sekoitu keskenään?

Tuhkausuuniin laitetaan aina vain yksi vainaja kerrallaan. Vainajan tunnistetiedot seuraavat vainajaa tuhkausprosessin kaikissa vaiheissa. Uutta vainajaa ei tuhkata ennen kuin edellisen tuhkattavan kaikki jäännökset, palaneet tai palamattomat, on poistettu huolella uunista. Prosessin johtamisjärjestelmä on aukoton ja takaa ettei jäännösten sekoittuminen ole mahdollista.

Kuinka vainajan tuhka käsitellään?

Tuhka siirretään tuhkausyksiköstä vasta sen jälkeen kun kaikki sen jälkikäsittelyn kannalta tarpeelliset työvaiheet ovat mahdollista toteuttaa yhtäjaksoisesti. Aluksi tuhka jäähdytetään jotta se voidaan koota erityiseen kuljetusastiaan. Tämän jälkeen tuhkasta seulotaan palamattomat ainekset kuten arkun helat ja kiinnitystarvikkeet, mahdolliset tekonivelet tai proteesit ja hampaiden metallipaikat. Materiaali kerätään erityiseen astiaan odottamaan niiden hävittämistä. Tämän jälkeen tuhka hienonnetaan jauhinkivillä tasalaatuiseksi ja kerätään uurnaan.

Kuinka paljon tuhkaa yhdestä vainajasta syntyy?

Aikuisesta vainajasta syntyy tuhkaa hänen koostaan riippuen 2- 4 kg. Aikuiselle tarkoitetulla tuhkauurnalla tulisi olla noin 4,5 l tilavuus. n. Lapsivainajalle vastaavat luvut voidaan karkeasti puolittaa. Vastasyntyneen luuston rakenne on sellainen, ettei tuhkaa välttämättä synny sellaista määrää että se olisi koottavissa uurnaan.

Mitä maahan sirotellulle tuhkalle tapahtuu?

Vainajasta syntynyt tuhka on olomuodoltaan verrattavissa hienoon hiekkaan. Tavallisesti tuhka sirotellaan maahan laajalle alueelle. Maakosteuden tai sateen aikaansaama reaktio hajottaa tuhkan rakenteen siten että muutaman päivän kuluttua sitä ei ole enää lainkaan tunnistettavissa maan pinnalla. Jossakin tapauksessa hautausmaan henkilökunta levittää aika ajoin sirottelualueelle hienoa hiekkaa tai savensekaista hiesua.

Voiko muistolehtoon tai sirottelualueelle sijoittaa muistomerkin?

Muistolehdoissa tai sirottelualueella ei käytetä yksilöllisiä muistomerkkejä tai nimikilpiä. Kynttilät ja kukat voidaan tuoda alueiden yhteismuistomerkeille. Vainajan henkilötiedot voidaan sijoittaa alueen yhteiseen muistopaateen. Laattoja henkilötietojen kaivertamiseksi ja kiinnittämiseksi muistopaateen voi tiedustella seurakunnan hautausasioiden toimistosta.

Voiko vainajan omaiset saada tuhkauurnan haltuunsa ja päättää myöhemmin sen kohtalosta?

Tuhka voidaan sirotella myös omalle maalle tai vesistöön. Haudattaessa tuhka muualle kuin omalle maalle tarvitaan tietenkin maanomistajan tai vesistöalueen haltijan(osakaskunnan)kirjallinen lupa.
Kun tuhkauurna noudetaan krematoriosta, on annettava selvitys tuhkan lopullisesta sijoituspaikasta seurakunnasta saatavalla lomakkeella tai vapaamuotoisesti.

Hautaustoimilain mukaan tuhkaa ei saa jakaa, vaan se on sijoitettava yhteen paikkaan yhden vuoden kuluessa siitä, kun se on luovutettu krematoriosta.